Loppuni on lähellä

1792

Hei rakkaat lukijat!

Tämä on luultavasti viimeinen kerta, kun pääsen kertomaan teille elämästäni, sillä muutama päivä sitten tapahtui jotain aivan kauheaa. Olin Tukholman oopperatalon naamiaisissa, enkä osannut odottaa mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Niinpä yllätyinkin toden teolla, kun minua ammuttiin! Tämän kamalan teon suoritti aatelismies Jacob Johan Anckarström. Ilmeisesti aateliset ovat olleet jo hetken aikaa minua vastaan ja halunneet minut pois vallasta. Saattaa olla, että asiaan vaikuttaa yhdistys- ja vakuuskirja, joka tuli voimaan 1789. Se vähensi aateliston valtaa, mikä ehkä selittää minua vastaan tehdyn rikoksen...

Haava ei ole niin paha, että se olisi vienyt henkeni välittömästi. En kuitenkaan voi hyvin, ja lääkärit ovat sanoneet, että ammuksen ruostunut rauta aiheuttaa ongelmia. Tunnen, että loppuni on lähellä. Toivon, että pojastani tulee kuningas, eivätkä aateliset pääse takaisin valtaan! Onneksi tavallinen kansa on puolellani, he pitävät varmasti huolen siitä, ettei valta pääse enää vääriin käsiin.

J.J. Anckarströrm
-mies joka ampui minua!

Sota on ohi!

1790

Hei taas! Tällä kertaa minulla on erittäin hyviä uutisia. Sota loppui vihdoinkin! Sodimme Venäjää vastaan kaksi pitkää vuotta, koska halusin vallata takaisin Vanhan Suomen ja Baltian, Matkalle mahtui valitettavasti myös tappioita... Valitettavasti miehistön keskuuteen levisi toisintokuume, joka tappoi muiden sairauksien lisäksi enemmän miehiä kuin itse sota. Venäjä sai myös valitettavia voittoja - Mikkeli jäi Venäjän haltuun, mutta saimme sen onneksi takaisin.

Lopulta me ruotsalaiset kuitenkin voitimme! Voitto saavutettiin Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa. Ensimmäisessä meritaistelussa koimme valitettavan tappion, mutta toisella kerralla näytimme venäläisille mihin pystymme! Serkkuni Venäjän keisarinna Katariina II oli viisas suostuessaan rauhantarjoukseeni.

Minusta tuntuu, että tämä sota on lisännyt minun kannatustani ja asemaani. Olipa hyvä idea aloittaa sota!

 Kuva on Ruotsinsalmelta, toiselta meritaistelulta. Aika hurjan näköistä, vai mitä?

Päihdettä valtakuntaan

Hei taas rakas lukijakunta!

Nyt on kyllä pakko jakaa uutisia…..

 Minun oli pakko ryhtyä vakaviin toimiin, koska paha aine on vallannut minunkin valtakuntani. Nimittäin kahvi. Ihmiset täällä juovat kahvia, sellaista päihdettä! Onneksi vuonna 1746 lakikirjoihin merkittiin, että ken kahvia juo liikaa tai sitä väärinkäyttää, joutuu maksamaan sakot! Muita vaihtoehtoja ei varmastikaan ollut, koska se aine on TAPPAVAA, mutta ihmiset eivät sitä ymmärrä. 

Olenkin nyt päättänyt todistaa alamaisilleni kahvin vaarat pienimuotoisella kahvitutkimuksilla. Älkää hätäilkö lukijat, testit tehdään syntisille kuolemaantuomituille kaksosille, joten syyttömien ei tarvitse kärsiä. He joutuvat molemmat juomaan kahvia ja teetä kolme pannullista päivässä!

Maltan tuskin odottaa todistusaineistoa!

Katsokaa nyt, tuollaista ainetta ihmiset lipittävät. Täydellistä myrkkyä!!

Huhupuheita

1785

Voi mitä kamalaa on tapahtunut! En voi uskoa tätä todeksi... Olen kuullut, että liikkeellä on karmeita huhuja, joiden mukaan minä en muka olisi poikani Kustaa IV Adolfin oikea isä! Näiden pötypuheiden mukaan suomalainen hovitallimestari Adolf Fredrick Munck olisi minun sijastani Kustaan isä. Olen toki vaimoni Sofian kanssa ystävystynyt herra Munckin kanssa, mutta nämä huhupuheet ovat täyttä hölynpölyä. Pahinta kaikista on, että oma äitini, Loviisa Ulriika, on levittänyt näitä valheita! Se ei toisaalta ole mikään ihme, sillä hän on vastustanut tätä liittoa alusta asti.

Täytyy vain toivoa että nämä huhut loppuvat yhtä nopeasti kuin alkoivatkin. Taidan kyllä nyt mennä rentoutumaan kuninkaalliseen oopperaan, jonka perustin vuonna 1773.

Tässä on poikani.

Tässä olen minä lapsena. Olemme aivan samannäköisiä
poikani kanssa!

Ensimmäinen postaukseni!!

1773

Hei! Tervetuloa lukemaan blogiani. Olen Ruotsin kuningas Kustaa III ja olen jo pitkään haaveillut oman blogin aloittamisesta. Vihdoinkin pääsen kirjoittamaan ensimmäistä postausta!

 Voisin ensiksi kertoa hieman itsestäni. Synnyin 24. tammikuuta vuonna 1746 Tukholmassa. Jo viisivuotiaana menin kihloihin tanskalaisen prinsessan Sofia Magdalenan kanssa. Menin Sofian kanssa naimisiin 1766, kun täytimme 20 vuotta. Avioliitto solmittiin jotta saisin kruununperijän. Kun olin 25-vuotias, isäni Aadolf Fredrik kuoli ja minusta tuli kuningas. En kuitenkaan ollut kovin iloinen, sillä en olisi saanut olla aktiivisesti mukana politiikassa vaan minun olisi pitänyt toimia vain sivustakatsojana. Minä halusin enemmän valtaa itselleni, niinpä päätin suorittaa verettömän vallankaappauksen. Kaappaus onnistui hyvin kiitos upseeriston selkeän tuen, sekä Ranskan - ei niin selkeän - tuen. Kaikki eivät pitäneet vallankaappauksesta, mutta olen varma että se on parhaaksi kaikille.

 Luonteestani voisin kertoa sen, että minua on kuvailtu usein hyvin uudistusmieliseksi ja mukavaksi hallitsijaksi, ehkä johtuen tekemistäni uudistuksista, kuten painovapauslaista, jonka pistin toteen vuonna 1774. Toki äärimmäinen ihailemiseni saattaa johtua myös 1782 vuonna toteuttamastani juutalaisten uskonnonvapaudesta osassa Ruotsia... Mutta kuitenkin,  kuten te kaikki tiedätte tähän mennessä - mutta niille, jotka eivät tiedä - olen melkoinen taiteen rakastaja. Olen erityisen kiinnostunut erilaisesta musiikista, kuten oopperasta ja teatterista. Olen jopa itse kirjoittanut muutamia näytelmiä sekä myöskin esiintynyt sellaisissa! Tiedätte jo varmasti senkin, että heti kun minusta tuli hallitsija vuonna 1772, niin päätin esityttää Gluckin reformioopperan Orfeus ja Eurydike Tukholmassa. Se olikin kerrassaan loistava! Minulle voi aina vinkata hyviä teatteriesityksiä, otan mieluusti ehdotuksia vastaan!

 Enkä tietenkään halua kehua itseäni liiaksi, mutta olen mielestäni melko hyvä ja suosittu hallitsija. Ennen valtaa oli liikaa ylempien säätyjen hallussa, joten päätin valistuneena hallitsijana ottaa heidän valtaansa enemmän minulle ja 1772 tulikin uusi hallitusmuoto, joka siirsi toimeenpano ja budjettivaltaa minulle. Muut tuntuvat pitävän tästä, paitsi tietenkin aateliset itse......

No, tässä oli vähän tietoa minusta. Toivottavasti rupeatte seuraamaan tätä blogia jossa kerron kuninkaan vaatimattomasta elämästä.